Arjen parempi puoli

Makedonia otti meidät vastaa lämpimällä ja aurinkoisella tunteella. Tämä oli selvästi ennuste tulevasta, sillä viettämämme aikaa Makedoniassa on vaikea kuvailla sanoilla, se on enemmänkin onnen tunnetta. Sitä tunnetta, kun kaikki on hyvin, mihinkään ei ole kiire ja aurinko hellii ihoasti juuri sopivalla lämmöllä. Siinä missä kaikki matkamme maat jättivät jonkilaisen tunnejäljen, oli Makedoniassa jotain pehmeää ja hyväntuulisuutta. Saavuimme Skopjeen iltapäivästä ja tapasimme vuokraisäntämme kaupungin keskustassa. Olimme säätäneet saapumispäiväämme muutamaan otteeseen, mutta onneksemme saimme pidennettyä majoittumisaikaamme. Ja hyvä niin sillä lopulta viikko Skopjessa tuntui liian lyhyeltä. Meitä odotti tilava kahden makuuhuoneen asunto ihan kävelymatkan päässä keskustasta. Skopjen "turisti"-keskusta on hämmentävä. Missään en ole aiemmin nähnyt niin monia patsaita, ja vielä ihan hassuja patsaita. Perinteisten suurmiesten patsaiden lisäksi kaupungi

Euroopan nuorin maa. Sen enempää ei minulla ollutkaan tietoa Kosovosta. Toki kaikille oli median kautta tullut tutuksi alueen sota, ja se ettei Serbia tunnusta Kosovon itsenäisyyttä. Saapuminen maahan ei meillä mennytkään kovin sujuvasti. Katsoimme kartasta, että joo Novi Pazarissa kannattaa pysähtyä syömään Serbian puolella ja sitten jatkaa rajan yli. Ajoimme parisen tuntia vuoren rinnettä ylös, vain todetaksemme, ettei sieltä pääsekään ylittämään rajaa Kosovon puolelle, vaikka kartassa niin näyttikin. Vastassa oli kaksi poliisia, jotka vartioivat tätä laitonta ylityspaikkaa. On kuulemma silloin ollut tie käytössä kun Kosovo kuului vielä Serbiaan, mutta ei enää. Ystävällisesti ohjeistivat meidät palaamaan ja käyttämään toista ylityspaikkaa. Ei muuta kuin pari tuntia ajoa takaisin päin.. Kosovoon saapuminen meni sittemmin sujuvasti. Rajalla maksoimme tullimaksun autosta. Tämä vaikutti olevan normaali toimenpide ulkomaalaisen saapuessa autolla maahan. Kymmenisen euroa k

Jälleen on käsillä se aika vuodesta, kun meillä käynnistyi joulukorttien askartelupaja. Aloitettiin siitä tärkeimmästä, eli leipomalla keksejä. Niiden paistuessa uunissa, kerättiin pöydälle kaikki mahdollinen joulukortteihin sopiva materiaali. Kahvit ja teet kuppeihin, keksit lautaselle ja ei kun hommiin! Laadimme listan lasten kanssa kavereista ja sukulaisista joille kortit lähetetään. Lapset saivat vapaat kädet korttien tekoon ja itse valmistin myös muutaman, helpottaakseni pikkutonttujen työtaakkaa. Viisivuotias teki tarkalla hartaudella kortit ystävilleen, kolmevuotiaan värittäessä hieman vapaammalla otteella. Koen tärkeäksi opettaa lapsille, ettei aina tarvitse aloittaa projekteja ostoksia tehden. Askarteluun kun voi käyttää melkein mitä tahansa materiaalia. Tämän vuoden kortit tehtiinkin täysin nollabudjetilla. Vain kirjekuoret on ostettu, ja nekin viime keväänä toista asiaa varten. Nyt käytettiin ylijääneet joulukorttien postittamiseen. Muuten kaikki tarrat, pahvit,