Arjen parempi puoli

Serbia. Matkaa suunnitellessa meillä ei ollut oikeastaan mitään mielikuvaa Serbiasta. Mietimme jopa aluksi koko maan väliin jättämistä tai vain Belgradissa käymistä. Onneksi niin emme tehneet, sillä Serbia jätti lopulta meihin kaikkiin kaipuun takaisin. Mikä siitä maasta sitten teki niin erikoisen? En tiedä. Ihmiset? Luonto? Ehkä sellainen mutkattomuus. Rehellisyys. Mikä ikinä syy olikaan, niin hyvät lukijat, matkustakaa Serbiaan. Se vie sydämenne! Alun perin tarkoituksenani oli käsitellä yhdessä postauksessa koko Serbian aikamme, mutta päätin jakaa sen kahteen kirjoitukseen. Koen, että vierailumme etelä-Serbian vuoristossa ansaitsee oman kirjoituksen, joten keskityn tässä nyt Novi Sadiin sekä Belgradiin. Ajoimme puoli päivää Sarajevosta Novi Sadiin Serbian puolelle. Rajan ylitys sujui ongelmitta, sillä tähän suuntaan ei ollut paljoakaan liikennettä. Saavuimme maahan ilman paikallista valuuttaa, mutta onneksi rajan läheltä löytyi huoltoasema, jossa pystyi vaihtamaan raha

Matkamme ensimmäinen kohdemaa oli Bosnia&Hertzegovina, johon siirryimme suoraan Splitin lentokentältä vuokraamallamme autolla. Päämääränämme oli pieni Jajcen kaupunki. Koska kohtasimme navigaattorin kanssa suuria erimielisyyksiä, venyi ajoaikamme yli viisi tuntiseksi, arvioidun noin kolmen tunnin sijaan. Navigaattori halusi meidän esimerkiksi ajavan pellon poikki, jossa lehmät laidunsivat... Lopulta saavuimme Jajceen myöhään iltapäivällä. Jajce on noin 30 000 asukkaan kaupunki keski-Bosniassa. Majoituimme kaupungin keskustassa sijaitsevaan hostelliin. Koska oli vasta toukokuun alku, olimme paikan ainoat vieraat. Meluisien lasten kanssa se ei kyllä haitannut! Tarkoituksenamme oli viettää kolmisen päivää Jajcessa, mutta säätiedotteen lupaillessa sadetta koko ajaksi, päätimme lyhentää päivällä vierailumme. Kaupunki on sen verran pieni, että sen kävelee monta kertaa ristiin alle päivässä. Päänähtävyyksinä kaupungissa ovat linnoitus ja kauniit vesiputoukset. Noin 15

Viime keväänä, toukokuun alkaessa pakkasimme nelihenkisen perheemme tavarat yhteen rinkkaan ja suuntasimme kahdeksi kuukaudeksi reissuun Balkanille. Aloitan nyt juttusarjan, jossa käyn matkamme läpi, käsitellen yhden maan per postaus. Lensimme Norwegianin suoralla lennolla Splitiin Kroatiaan, jossa meillä oli auto odottamassa lentokentällä. Olisimme halunneet mielummin lentää suoraan Sarajevoon, mutta se olisi tullut neljälle hengelle liian kalliiksi sekä vaihtoja olisi ollut useita. Joten huomattavasti edullisemmaksi tuli ottaa lennot Splitiin ja lähteä reissuun sieltä. Suunnitelmissa tässä vaiheessa oli matkustaa Bosnia&Herzegovinassa, Serbiassa, Kosovossa ja Makedoniassa. Sen pidemmälle ei oltu vielä suunniteltu. Päämääränä oli palata Splitiin 22.6 viettääksemme viikon Kroatiassa Visin saarella. Suomesta lähtiessä meillä oli majoitus varattuna ensimmäiseen kohteeseemme Bosniassa, mutta muuten varasimme majapaikan aina muutamaa päivää ennen, kuin vaihdoimme se

Ruoka ja Tallinna kuuluvat kiinteästi yhteen. Ja ennen kaikkea hyvä ruoka. Viime kuun puolella vietimme puolisoni kanssa kahden yön mittaisen miniloman suosikkikaupungissamme. Vegaaniruuan tarjonta Tallinnassa on ilahduttavan runsasta sekä laadukasta. Viime kesänä kävin ihanan ystäväni kanssa ensimmäisen kerran syömässä Vegan Inspiratsioonissa (Lai 44) ja ihastuin ravintolaan sen verran, että halusin myös tällä reissulla siellä syödä. Eikä tarvinnut pettyä nytkään! Itse söin gluteenittoman pizzan ja matkakumppanini annoksen nimeltä "Bowl of goodness". Molemmat annokset olivat todella herkullisia ja ensimmäisen kerran söin gluteenittoman pizzan, jonka pohja ei ollut kuiva. Aterian kanssa join elämäni parhaimman kombuchan. Ravintolan sisutus on sopivan rouhea eriparisine kalusteineen, värivaloineen ja tehdas tyylisesti esiin jätettyjen putkien ansiosta. Hintataso on sopiva, annoksen ja juoman saa 10-15 eurolla. Tätä ravintolaa ei voi muuta kuin suositella! Täys