Arjen parempi puoli

Olen elämäni aikana saanut kokea uskomattoman hienoja matkoja ja upeita kohteita. Yksi alue on kuitenkin noussut selkeästi ylitse muiden. Ensimmäinen kosketus saatiin vuonna 2007, seuraava 2012 ja viime vuonna tehty kahden kuukauden reissu alueella vain lisäsi rakkautta! Arvaatko jo mikä paikka on kyseessä? No, Balkan <3 En saisi lukea muiden kokemuksia alueelta enkä muistella omiani, sillä puristava tunne rinnassa, jota ikäväksikin kutsutaan, ottaa aina valtaansa. Olen aina nauttinut itä-Euroopasta, mutta Balkan vei ihan mukanaan. Vuonna 2007 kävimme Sloveniassa. Maa menee hieman siinä rajoilla, että lasketaanko se Balkanin alueeseen, mutta menköön nyt tällä kertaa. Kipinä oli sytytetty. Esikoisen ollessa 9kk vuonna 2012, teimme kahden viikon reissun kohteina Kroatia, Bosnia&Hertzegovina ja Montenegro. Eipä noin lyhyellä reissulla saanut aikaiseksi muuta kuin suuren halun päästä takaisin. Vihdoin viime vuonna meillä oli mahdollisuus ottaa nelihenki...

Serbia. Matkaa suunnitellessa meillä ei ollut oikeastaan mitään mielikuvaa Serbiasta. Mietimme jopa aluksi koko maan väliin jättämistä tai vain Belgradissa käymistä. Onneksi niin emme tehneet, sillä Serbia jätti lopulta meihin kaikkiin kaipuun takaisin. Mikä siitä maasta sitten teki niin erikoisen? En tiedä. Ihmiset? Luonto? Ehkä sellainen mutkattomuus. Rehellisyys. Mikä ikinä syy olikaan, niin hyvät lukijat, matkustakaa Serbiaan. Se vie sydämenne! Alun perin tarkoituksenani oli käsitellä yhdessä postauksessa koko Serbian aikamme, mutta päätin jakaa sen kahteen kirjoitukseen. Koen, että vierailumme etelä-Serbian vuoristossa ansaitsee oman kirjoituksen, joten keskityn tässä nyt Novi Sadiin sekä Belgradiin. Ajoimme puoli päivää Sarajevosta Novi Sadiin Serbian puolelle. Rajan ylitys sujui ongelmitta, sillä tähän suuntaan ei ollut paljoakaan liikennettä. Saavuimme maahan ilman paikallista valuuttaa, mutta onneksi rajan läheltä löytyi huoltoasema, jossa pystyi vaihtamaan raha...