Arjen parempi puoli

Ilmastonmuutos, muoviroska ja muut ympäristöaiheiset asiat ovat olleet näkyvästi esillä viime aikoina. Ja se on ihan mahtavaa! Tuntuu jopa siltä, että ihmiset ovat alkaneet heräämään siihen, ettei tämän hetkinen elämäntapa ole kestävää, jos haluamme maapallomme säilyvän elinkelpoisena vielä tuleville sukupolville. Itse koen, että myös lasten kanssa on tärkeää käsitellä ilmastonmuutokseen liittyviä asioita, ja yksi hyvä keino siihen on kirjat. Kokosin tähän postaukseen muutaman uutuuden lastenkirjoista, jotka käsittelevät ympäristöä ja ilmastonmuutosta. Valaan kertomuksia (kirj. Ana Lucas) Tämä ihana kuvakirja sopii monen ikäisille. Omat neljä- ja kuusivuotiaat lapseni tykkäsivät tästä paljon. Kirjassa kerrotaan sekä sinivalaan elämästä, että merieläinten kohtaamista ongelmista, esimerkiksi merten roskaantuminen. Tarinassa käydään läpi myös muita merissä eläviä olentoja, kilpikonnia, delfiinejä, miekkavalaita... Kuvitus on todella kaunis ja värikylläinen. Lasten toiveesta tä...

Se on täällä taas! Eli yksi suosikki vuodenajoistani. Samalla kun kesä vaihtui syksyksi polkaistiin käyntiin myös Zero waste Finland ry:n luotsaama #zerowastesyyskuu -haaste. Jos jollekin on vielä tuntematon tuo haaste, tarkoituksena on herätellä jokaista miettimään omia toimintatapojaan sekä kannustaa tekemään muutoksia ympäristön parhaaksi. Ja kuinka helppoja ne muutokset ovatkaan! Kertakäyttöisen kahvimukin sijaan hakeekin kahvin omaan kestokuppiin, ohuen muovipussin vaihtaakin kestohedelmäpussiin tai kertakäyttöisten kuukautissuojien sijaan käyttää kuukuppia. Pieniä, mutta merkityksellisiä asioita kaikki. Miten aion itse osallistua haasteeseen? Itsellä on jo jokapäiväisessä toiminnassa mukana haasteen kohdat 1-4, eli kestokassi, kestomuki, kestohedelmäpussit sekä en heitä ruokaa roskiin. Syyskuun haasteeseen lisään itselleni yrityksen saada omat sekajätteet mahtumaan lasipurkkiin. Kyseessä ovat siis vain minun omat jätteet, eli en ota huomioon perheen kulutuksesta synty...

Käsillä olisi Marokon matkamme viimeinen kohde, Essaouria. Pahoittelen, että tämä kirjoitus on antanut odotuttaa itseään. Viime aikoina on ollut niin uskomattoman kiire koulun, töiden ja lasten kanssa, etten ole ehtinyt kirjoittamaan. Essaouria sijaitsee Atlantin rannalla ja sinne siirryimme  Sidi Kaoukin pienestä hippikylästä. Majoituimme kaupungin vanhassa osassa sijaitsevaan ihanaan kattohuoneistoon. . Asunto on täydellinen varsinkin perheille: kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö ja pieni ulkoterassi. Omistaja auttoi ystävällisesti kaikessa, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Hinta oli kohtuullinen ja vaikka asunto sijaitsikin medinassa, ei katujen äänet kuuluneet sisälle asti. Meille on tärkeää tukea paikallisten elinkeinoa matkustaessamme, ja pyrimmekin majoittumaan aina paikallisten omistamiin asuntoihin tai majataloihin. Essaouriassa on ihan erilainen tunnelma kuin Marrakechissa. Vanhassa kaupungissa on rauhallista ja suosittelenkin kohdistamaa...

Eilen palasimme kahden viikon reppureissulta Marokosta. Sielu tekee vielä matkaa kotiin, mutta halusin kuitenkin jakaa ensitunnelmia matkalta. Jokaisesta kohteestamme (Marrakech, Imlil, Sidi Kaouki ja Essaouria) on tulossa tarkemmat postauksensa lähiaikoina. Joten, tervetuloa matkalle mukaan! Marrakech: Ilmil (Atlas vuoristo): Sidi Kaouki: Essaouria:

Tapoja matkustaa on yhtä monta kuin matkaan lähteviä ihmisiä. Jokaisella on omat ajatuksensa ja toiveensa tulevasta matkasta ja siitä miltä haluaisi olonsa tuntuvan matkan jälkeen. Me olemme matkailua rakastava perhe, ja teemme sen vastuullisella sydämellä. Kunnioitamme paikallisia, heidän elämäänsä ja kulttuuria. Olemme nöyriä maailman edessä. Vastuullisen matkailun perusmääritelmä pitääkin sisällään kunnioituksen paikallisuutta kohtaa: syö paikallisessa ravintoloissa, majoitu paikallisen omistamassa hotellissa/hostellissa, älä roskaa, kunnioita fyysistä koskemattomuutta ja vältä yrityksiä jotka eivät tuota tuloja kohdemaahan. Itse sain jo äidinmaidon mukana kiertolaisen sielun. Matkustin vanhempieni kanssa yhden vuoden ikäisestä lähtien. Joka vuosi pakkasin unipupuni reppuun ja lähdimme uuteen seikkailuun. Ollessani seitsemän vuotias he tutustuttivat minut ensimmäisen kerran reppureissaamiseen. Kiersimme viisi viikkoa Kreikan saaria. Muistan vieläkin sen jännityksen...