Arjen parempi puoli

Ilmastonmuutos, muoviroska ja muut ympäristöaiheiset asiat ovat olleet näkyvästi esillä viime aikoina. Ja se on ihan mahtavaa! Tuntuu jopa siltä, että ihmiset ovat alkaneet heräämään siihen, ettei tämän hetkinen elämäntapa ole kestävää, jos haluamme maapallomme säilyvän elinkelpoisena vielä tuleville sukupolville. Itse koen, että myös lasten kanssa on tärkeää käsitellä ilmastonmuutokseen liittyviä asioita, ja yksi hyvä keino siihen on kirjat. Kokosin tähän postaukseen muutaman uutuuden lastenkirjoista, jotka käsittelevät ympäristöä ja ilmastonmuutosta. Valaan kertomuksia (kirj. Ana Lucas) Tämä ihana kuvakirja sopii monen ikäisille. Omat neljä- ja kuusivuotiaat lapseni tykkäsivät tästä paljon. Kirjassa kerrotaan sekä sinivalaan elämästä, että merieläinten kohtaamista ongelmista, esimerkiksi merten roskaantuminen. Tarinassa käydään läpi myös muita merissä eläviä olentoja, kilpikonnia, delfiinejä, miekkavalaita... Kuvitus on todella kaunis ja värikylläinen. Lasten toiveesta tä...

Se on täällä taas! Eli yksi suosikki vuodenajoistani. Samalla kun kesä vaihtui syksyksi polkaistiin käyntiin myös Zero waste Finland ry:n luotsaama #zerowastesyyskuu -haaste. Jos jollekin on vielä tuntematon tuo haaste, tarkoituksena on herätellä jokaista miettimään omia toimintatapojaan sekä kannustaa tekemään muutoksia ympäristön parhaaksi. Ja kuinka helppoja ne muutokset ovatkaan! Kertakäyttöisen kahvimukin sijaan hakeekin kahvin omaan kestokuppiin, ohuen muovipussin vaihtaakin kestohedelmäpussiin tai kertakäyttöisten kuukautissuojien sijaan käyttää kuukuppia. Pieniä, mutta merkityksellisiä asioita kaikki. Miten aion itse osallistua haasteeseen? Itsellä on jo jokapäiväisessä toiminnassa mukana haasteen kohdat 1-4, eli kestokassi, kestomuki, kestohedelmäpussit sekä en heitä ruokaa roskiin. Syyskuun haasteeseen lisään itselleni yrityksen saada omat sekajätteet mahtumaan lasipurkkiin. Kyseessä ovat siis vain minun omat jätteet, eli en ota huomioon perheen kulutuksesta synty...

Matkailussa eniten pidän siitä, kun ilman suunnittelua löytää jotain uutta ja ihanaa. Teimme viime viikolla muutaman päivän reissun kotimaassa ja yhtenä päiväkohteena oli Loviisa. Kaupungissa olen ohimennen käynyt kaupassa mökille mentäessä, mutta muuta kokemusta paikasta minulla ei ole. Loviisaan menimme hyvin pitkälti Onneli ja Anneli -elokuvien innoittamana. Kaupungista siis löytyy parikin leikkipuistoa teemaan liittyen. Noista lisää myöhemmin. Nopean googlailun jälkeen valitsimme lounaspaikaksi keskustassa sijaitsevan vegaaniravintola Bellan. Ja eipä parempaa olisi voinut valita! Ruoka oli valehtelematta parasta mitä olen syönyt! Ravintola itsessään oli hyvin viihtyisä ja henkilökunta ystävällistä. Vaikka osuimme kiireisimpään lounasaikaan oli tarjoilijalla aikaa jäädä juttelemaan asiakkaiden kanssa ja buffetpöytää täydennettiin ripeästi. Ruokavaihtoehtoina oli lounasbuffetista keittoa, papupihvejä ja lisukkeina erilaisia salaatteja. Käsittämättömän herkullista kaikki, va...

Kevät on hellinyt meitä ihanilla ilmoilla ja mahdollistanut puutarhassa työskentelyn.  Täällä kirjoittelin viime syksynä ajatuksista ja suunnitelmista kasvimaallemme. Tämä on ensimmäinen kesä, jonka vietämme kotona sitten tähän taloon muuttamisen vuonna 2014. Olenkin siitä innoissani, sillä nyt pääsemme kunnolla hoitamaan pihaa ja kasvimaata! Vielä on toki hieman aikaista sanoa, miten sato tulee kehittymään, mutta käydäänpä läpi mitä pihaltamme löytyy: Kasvimaalla on nyt kasvamassa perunaa, härkäpapua ja porkkanaa. Nämä näyttävät kaikki saaneen hyvän lähdön, varsinkin perunat. Kuusivuotias veisti ja nikkaroi viime syksynä kyltit valmiiksi, jotta tiedetään mitä missäkin kohdassa kasvaa. Lasten omissa pienissä kasvatuslaatikoissa on salaattia ja kuopuksella myös mansikka, jonka hän sai päiväkodista kevätlahjaksi. Kasvatuslaatikoiden lisäksi takapihalta löytyy kolme viinimarjapensasta. Eli c-vitamiinit turvattu! Etupihalla on sekä omena- että luumupuu ja uutena...

Tapoja matkustaa on yhtä monta kuin matkaan lähteviä ihmisiä. Jokaisella on omat ajatuksensa ja toiveensa tulevasta matkasta ja siitä miltä haluaisi olonsa tuntuvan matkan jälkeen. Me olemme matkailua rakastava perhe, ja teemme sen vastuullisella sydämellä. Kunnioitamme paikallisia, heidän elämäänsä ja kulttuuria. Olemme nöyriä maailman edessä. Vastuullisen matkailun perusmääritelmä pitääkin sisällään kunnioituksen paikallisuutta kohtaa: syö paikallisessa ravintoloissa, majoitu paikallisen omistamassa hotellissa/hostellissa, älä roskaa, kunnioita fyysistä koskemattomuutta ja vältä yrityksiä jotka eivät tuota tuloja kohdemaahan. Itse sain jo äidinmaidon mukana kiertolaisen sielun. Matkustin vanhempieni kanssa yhden vuoden ikäisestä lähtien. Joka vuosi pakkasin unipupuni reppuun ja lähdimme uuteen seikkailuun. Ollessani seitsemän vuotias he tutustuttivat minut ensimmäisen kerran reppureissaamiseen. Kiersimme viisi viikkoa Kreikan saaria. Muistan vieläkin sen jännityksen...

Tammikuun ajan olen kerännyt talteen kaikki perheemme tuottaman muoviroskan. Haluamme vähentää kokonaisuudessaan roskan määrää, oli se sitten kierrätettävissä olevaa materiaalia tai ei. Ihan mielenkiinnosta halusin nähdä mistä meidän roskamme, tässä tapauksessa muoviroskamme, koostuu. Kun tiedät mitä tuotat, on sen vähentäminen helpompaa. Aloituskuvassa näkyykin kaikki muovijäte, mitä nelihenkinen perheemme on tuottanut tammikuun aikana. Huh huh, sanon minä. Kokeilun aikana elimme ihan normaalisti, käyttäen kestokasseja ja -hedelmäpusseja, vältellen yleisesti esim. muovipakkauksissa olevia hedelmiä, eli sellaista peruselämää. Tarkoitus ei ollutkaan välttää kaikkea pakattua, vaan halusin nähdä konkreettisesti mitä pakkauksia meillä kertyy silloin kun asiaan ei kiinnitä huomiota. Helmikuussa olisikin tarkoitus ottaa tiukka linja ja välttää viimeiseen asti pakattuja tuotteita. Mitä meillä sitten muoviroskat pitivät sisällään? Ruokapakkausten lisäksi meillä kertyi muovia wc:n remontoim...

Viime sunnuntaina Helsingin Sanomat (14.1.2018) nosti esiin tärkeän aiheen, eli muovin päätymisen luontoon, erityisesti meriin. Ellen MacArthur-säätiön sekä Maailman talousfoorumin mukaan vuonna 2050 merissä on enemmän muovia kuin kalaa. Vuosittain meriin päätyy muovia noin 12 miljoonaa tonnia. Puolet kaikesta maailman muovista on valmistettu vasta vuoden 2003 jälkeen ja 95% siitä käytetään vain kerran ennen roskiin heittämistä. Joka vuosi 100 000 merinisäkästä ja -kilpikonnaa kuolee syömänsä muovin takia. Aihe on itselleni lähellä sydäntä ja perheemme pyrkiikin tuottamaan mahdollisimman vähän talousjätettä. Päätimmekin  Happy Hippie Farm -blogin Eevan kanssa tehdä pienen kokeen ja tutkia kuinka paljon lapsiperhe tuottaa muovijätettä kuukaudessa. Eeva asuu puolisonsa ja kolmen lapsensa kanssa maaseudulla ja me kaupungissa, joten on myös kiinnostavaa nähdä vaikuttaako asuin paikka jätteen määrään. Toive mahdollisimman luonnonmukaisesta elämästä on innostanut Eevaa tavoittelem...