Arjen parempi puoli

Jälleen on käsillä se aika vuodesta, kun meillä käynnistyi joulukorttien askartelupaja. Aloitettiin siitä tärkeimmästä, eli leipomalla keksejä. Niiden paistuessa uunissa, kerättiin pöydälle kaikki mahdollinen joulukortteihin sopiva materiaali. Kahvit ja teet kuppeihin, keksit lautaselle ja ei kun hommiin! Laadimme listan lasten kanssa kavereista ja sukulaisista joille kortit lähetetään. Lapset saivat vapaat kädet korttien tekoon ja itse valmistin myös muutaman, helpottaakseni pikkutonttujen työtaakkaa. Viisivuotias teki tarkalla hartaudella kortit ystävilleen, kolmevuotiaan värittäessä hieman vapaammalla otteella. Koen tärkeäksi opettaa lapsille, ettei aina tarvitse aloittaa projekteja ostoksia tehden. Askarteluun kun voi käyttää melkein mitä tahansa materiaalia. Tämän vuoden kortit tehtiinkin täysin nollabudjetilla. Vain kirjekuoret on ostettu, ja nekin viime keväänä toista asiaa varten. Nyt käytettiin ylijääneet joulukorttien postittamiseen. Muuten kaikki tarrat, pahvit, ...

Kaikilta varmasti löytyy niitä tavaroita joista ei halua luopua, mutta niille ei myöskään ole mitään käyttöä. Syynä voi olla muistot, joita tavaraan liittyy tai sitten vain tykkää kyseisetä tavarasta vaikka sille ei olisikaan käyttöä. Meillä tälläinen tavara oli vauvakoon pussilakana. Tunnetta ja muistoja kyseiseen pussilakanaan onkin ladattu paljon. Alun perin mummoni on ostanut lakanan 60-luvulla ja isäni silloin ommellut siitä itselleen pussilakanan. Minun ollessa vauva pussilakana pienennettiin ja se on ollut myös omilla lapsillani vauvaikäisenä käytössä. Nyt pariin vuoteen pussilakanalle ei ole ollut käyttöä kokonsa takia. Tarvetta on kuitenkin esiintynyt muutamalle tyynynliinalle. Pyrimme elämään kolmen Koon periaatteella tavaroita hankkiessa: kieltäydy, käytä uudelleen, kierrätä. Tässä tilanteessa olen lykännyt tyynynliinojen hankkimista, mutta sitten tuli eteen tilanne, jossa niitä todella tarvittiin. Muistin kaapissa olevan pussilakanan ja pienellä ompelulla valm...