Arjen parempi puoli

Ilmastonmuutos, muoviroska ja muut ympäristöaiheiset asiat ovat olleet näkyvästi esillä viime aikoina. Ja se on ihan mahtavaa! Tuntuu jopa siltä, että ihmiset ovat alkaneet heräämään siihen, ettei tämän hetkinen elämäntapa ole kestävää, jos haluamme maapallomme säilyvän elinkelpoisena vielä tuleville sukupolville. Itse koen, että myös lasten kanssa on tärkeää käsitellä ilmastonmuutokseen liittyviä asioita, ja yksi hyvä keino siihen on kirjat. Kokosin tähän postaukseen muutaman uutuuden lastenkirjoista, jotka käsittelevät ympäristöä ja ilmastonmuutosta. Valaan kertomuksia (kirj. Ana Lucas) Tämä ihana kuvakirja sopii monen ikäisille. Omat neljä- ja kuusivuotiaat lapseni tykkäsivät tästä paljon. Kirjassa kerrotaan sekä sinivalaan elämästä, että merieläinten kohtaamista ongelmista, esimerkiksi merten roskaantuminen. Tarinassa käydään läpi myös muita merissä eläviä olentoja, kilpikonnia, delfiinejä, miekkavalaita... Kuvitus on todella kaunis ja värikylläinen. Lasten toiveesta tä...

Se on täällä taas! Eli yksi suosikki vuodenajoistani. Samalla kun kesä vaihtui syksyksi polkaistiin käyntiin myös Zero waste Finland ry:n luotsaama #zerowastesyyskuu -haaste. Jos jollekin on vielä tuntematon tuo haaste, tarkoituksena on herätellä jokaista miettimään omia toimintatapojaan sekä kannustaa tekemään muutoksia ympäristön parhaaksi. Ja kuinka helppoja ne muutokset ovatkaan! Kertakäyttöisen kahvimukin sijaan hakeekin kahvin omaan kestokuppiin, ohuen muovipussin vaihtaakin kestohedelmäpussiin tai kertakäyttöisten kuukautissuojien sijaan käyttää kuukuppia. Pieniä, mutta merkityksellisiä asioita kaikki. Miten aion itse osallistua haasteeseen? Itsellä on jo jokapäiväisessä toiminnassa mukana haasteen kohdat 1-4, eli kestokassi, kestomuki, kestohedelmäpussit sekä en heitä ruokaa roskiin. Syyskuun haasteeseen lisään itselleni yrityksen saada omat sekajätteet mahtumaan lasipurkkiin. Kyseessä ovat siis vain minun omat jätteet, eli en ota huomioon perheen kulutuksesta synty...

Tämän kesän matkasuunnitelmat ovat muuttuneet monta kertaa. Vielä alkukesästä suunnitelmissa oli matkata  Turun saaristoon ja Ahvenanmaalle , mutta sitten elämä tapahtui ja kyseinen matka jäi tekemättä. Näytti jo hetken, että tämä vuosi menee työn teossa ja opiskeluissa joulusta jouluun, mutta sain, kuin sainkin pidettyä pienen loman. Parissa päivässä piti tehdä päätös mihin lähteä. Viikko olisi aikaa ja lentämättä pitäisi päästä perille. Alkuun oikein mikään ei resonoinut, mutta onneksi muutaman lasillisen jälkeen idea lähti lentoon ja varasimme laivaliput Viroon ja majoituksen Saarenmaalta neljäksi yöksi. Löysimme AirBnb:n kautta ihanan talon Muratsin alueelta, noin 10 minuutin ajomatkan päästä Kuresaaresta. Talo oli paikallisen perheen kesämökki ja ei ihanampaa paikkaa olisi voinut olla! Suuri puutarha, sijainti hiljaisen hiekkatien päässä ja hyvin varusteltu keittiö. En voi tarpeeksi hehkuttaa ruohojuuritason matkailua. Sitä saa niin paljon enemmän irti, kun majoittuu siell...

Matkailussa eniten pidän siitä, kun ilman suunnittelua löytää jotain uutta ja ihanaa. Teimme viime viikolla muutaman päivän reissun kotimaassa ja yhtenä päiväkohteena oli Loviisa. Kaupungissa olen ohimennen käynyt kaupassa mökille mentäessä, mutta muuta kokemusta paikasta minulla ei ole. Loviisaan menimme hyvin pitkälti Onneli ja Anneli -elokuvien innoittamana. Kaupungista siis löytyy parikin leikkipuistoa teemaan liittyen. Noista lisää myöhemmin. Nopean googlailun jälkeen valitsimme lounaspaikaksi keskustassa sijaitsevan vegaaniravintola Bellan. Ja eipä parempaa olisi voinut valita! Ruoka oli valehtelematta parasta mitä olen syönyt! Ravintola itsessään oli hyvin viihtyisä ja henkilökunta ystävällistä. Vaikka osuimme kiireisimpään lounasaikaan oli tarjoilijalla aikaa jäädä juttelemaan asiakkaiden kanssa ja buffetpöytää täydennettiin ripeästi. Ruokavaihtoehtoina oli lounasbuffetista keittoa, papupihvejä ja lisukkeina erilaisia salaatteja. Käsittämättömän herkullista kaikki, va...

Kesän reissusuunnitelmat alkavat ainakin yhdeltä osin muotoutua. Päätimme keväällä pyrkiä matkustamaan lentämättä, joten tämän kesän kohteeksi valikoitui Turun saariston rengastie sekä Ahvenanmaa. Ajatuksia perheemme lentolakosta kirjoittelen myöhemmin. Suomessa emme ole matkailleet moneen vuoteen. Vuonna 2012 kiertelimme Suomea ajaen ensin itäreunaa Lappiin ja sieltä lännen puolelta takaisin Helsinkiin. Matka oli aivan mahtava ja seikkailuja löytyi! Kotimaanmatkailu on aina tuntunut hyvältä, mutta syystä tai toisesta on tullut suunnattua rajojemme ulkopuolelle. Mutta nyt! Eli kaipailisin vinkkejä rengastien varrella oleviin Turun saariston kohteisiin sekä Ahvenanmaalle. Varsinkin kaikki ilmainen tai hyvin halpa kiinnostaa. Tulemme tekemään matkan pakettiautolla, jossa on nukkumismahdollisuus. Haluaisimmekin hyödyntää tilaisuuden yöpyä muualla kuin leirintäalueilla, joten jos tiedät esimerkiksi ihanan rantapaikan johon kannattaa yöksi asettua, niin kerro ihmeessä! Matkustam...

Menneenä viikkona osui yksi pilvisempi ja hieman viileämpi päivä. Päätimme lasten kanssa hyödyntää sen leipomiseen ja askarteluun. Mieli teki jotain herkullista, mutta terveellistä, joten valmistimme omena-kesäkurpitsa-muffinseja. Leipomusten paistuessa oli aikaa keitellä kahvit ja ottaa askartelutarvikkeet esille. Laulupussi kaipasi päivitystä sekä uusia kuvia. Lapsia on jo jonkin aikaa häirinnyt, ettei korttien kuvat vastaa laulujen nimiä. Joo, hieman pikkutarkkaa porukkaa asustaa meillä.. Vaihdoimme kuvia sekä mietimme uusia lauluja, joita he ovat oppineet kuluneen vuoden aikana. Laulupussin valmistus on helppoa. Tarvitset pienen pussin, pahvia, värikynät, sakset ja kontaktimuovia. Vanhoissa laulukorteissa miellä on lehdestä saadut kuvat, mutta nyt kuusivuotias piirsi uusia. Kuopuksen hommana oli värittää kuvat ja minä kiinnitin ne ympyröiksi leikattuihin pahveihin kontaktimuovilla. Kortteja ei toki ole pakollista muovittaa, mutta itse koen, että ne kestävät käytössä paremmin ...

Kevät on hellinyt meitä ihanilla ilmoilla ja mahdollistanut puutarhassa työskentelyn.  Täällä kirjoittelin viime syksynä ajatuksista ja suunnitelmista kasvimaallemme. Tämä on ensimmäinen kesä, jonka vietämme kotona sitten tähän taloon muuttamisen vuonna 2014. Olenkin siitä innoissani, sillä nyt pääsemme kunnolla hoitamaan pihaa ja kasvimaata! Vielä on toki hieman aikaista sanoa, miten sato tulee kehittymään, mutta käydäänpä läpi mitä pihaltamme löytyy: Kasvimaalla on nyt kasvamassa perunaa, härkäpapua ja porkkanaa. Nämä näyttävät kaikki saaneen hyvän lähdön, varsinkin perunat. Kuusivuotias veisti ja nikkaroi viime syksynä kyltit valmiiksi, jotta tiedetään mitä missäkin kohdassa kasvaa. Lasten omissa pienissä kasvatuslaatikoissa on salaattia ja kuopuksella myös mansikka, jonka hän sai päiväkodista kevätlahjaksi. Kasvatuslaatikoiden lisäksi takapihalta löytyy kolme viinimarjapensasta. Eli c-vitamiinit turvattu! Etupihalla on sekä omena- että luumupuu ja uutena...

Jos pitäisi nimetä lempiateriat, olisivat ne minulla ehdottomasti aamupala sekä jälkiruoka. Tunnustan joskus buffetissa tekeväni niin, että syön pääruokaa aika vähän, jotta jaksan syödä enemmän jälkiruokaa..! Kotona emme juurikaan syö jälkiruokia, mutta välillä tekee mieli iltapäiväkahvin kanssa jotain makeaa. Joten jos sinullakin joskus herkkuhammasta kolottaa, niin nappaa tästä talteen ohje todella helppoon, vegaaniseen ja gluteenittomaan fudgeen! Valmistus onnistuu vaikkei mikään huippukokki olisikaan. On muuten sen verran makea, ettei sitä paljoa pysty kerralla syömään (eipä..). Vegaani fudge: * 2dl kookosmannaa * 1dl pähkinävoita * 2rkl vaahterasiirappia Sulata kookosmanna vesihauteessa juoksevaksi. Sekoita kookosmannan sekaan pähkinävoi ja vaahterasiirappi. Vuoraa noin 12x15cm kokoinen vuoka esim. leivinpaperilla ja valuta massa siihen. Tasoita ja laita jääkaappiin jähmettymään noin kahdeksi tunniksi. Ja voila! Vegaaninen fudgesi on valmis! Jähmettyne...

Tiedättekö sen tunteen, kun olette matkalla paikkaan, josta ei ole paljoakaan tietoa? Etukäteen et ole onnistunut löytämään juuri mitään tietoa, mutta silti on herännyt kutina, että paikka on upea. Tämä kävi meille Sidi Kaoukin kohdalla. Sattumalta olin netin syövereitä kaivellessa törmännyt yksittäiseen kirjoitukseen tästä Markon hippikeitaasta. Muuten en sitten tietoa kohteesta löytänytkään. Lähdimme aamulla Atlas-vuoristossa sijaitsevasta  Imlilin kylästä kohti Atlantin rannalla sijaitsevaa Sidi Kaoukin kylää. Seitsemän tuntia ja viisi kulkuneuvoa myöhemmin olimme perillä. Ja millaisessa paikassa! Sidi Kaouki sulatti sydämemme hetkessä. Kylässä on noin parikymmentä taloa, mutta kameleita sitäkin enemmän. Aika tuntuu jotenkin pysähtyneen ja kunnioitimmekin sitä jättämällä kännykät laukun pohjalle pariksi päiväksi. Koska ajalla ei ole merkitystä Sidi Kaoukissa. Heräät kun olet nukkunut tarpeeksi, syöt kun on nälkä ja menet nukkumaan kun aurinko on laskenut. Siinä ...

Vietettyämme useamman päivän Marrakechin huumassa päätimme tehdä päiväretken kaupungin ulkopuolelle Ourika-laaksoon. Tavoistamme poiketen varasimme retken matkatoimiston kautta, sillä kohteeseen pääsy julkisilla olisi ollut lähes mahdotonta (järkevässä ajassa) eikä puolisoni halunnut vuokrata autoa. Vaikka retkeen kuului pakolliset turistipysähdyksen "aidossa" berberi-kodissa ja argan-öljyä myyvässä kojussa, oli kokonaisuudessaan retkipäivänne ihana! Seuraksemme saimme viisihenkisen irlantilaisen perheen ja parempaa matkaseuraa ei olisi voinut toivoakkaan. Ourika-laakso sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Marrakechistä. Lapsiystävällisen tästä kohteesta teki myös vasta yhdeksän jälkeen lähtevä kuljetus. Autolla pääsee laaksossa sijaitsevaan kylään, josta lähtee patikointireitti vesiputoukselle. Meidän retkemme hintaan kuului oppaan mukana olo koko päivän. Vesiputoukselle olikin suhteellisen haastava kiipeäminen ja suosittelen ehdottomasti hyviä kenkiä tälle re...