Arjen parempi puoli

Olen elämäni aikana saanut kokea uskomattoman hienoja matkoja ja upeita kohteita. Yksi alue on kuitenkin noussut selkeästi ylitse muiden. Ensimmäinen kosketus saatiin vuonna 2007, seuraava 2012 ja viime vuonna tehty kahden kuukauden reissu alueella vain lisäsi rakkautta! Arvaatko jo mikä paikka on kyseessä? No, Balkan <3 En saisi lukea muiden kokemuksia alueelta enkä muistella omiani, sillä puristava tunne rinnassa, jota ikäväksikin kutsutaan, ottaa aina valtaansa. Olen aina nauttinut itä-Euroopasta, mutta Balkan vei ihan mukanaan. Vuonna 2007 kävimme Sloveniassa. Maa menee hieman siinä rajoilla, että lasketaanko se Balkanin alueeseen, mutta menköön nyt tällä kertaa. Kipinä oli sytytetty. Esikoisen ollessa 9kk vuonna 2012, teimme kahden viikon reissun kohteina Kroatia, Bosnia&Hertzegovina ja Montenegro. Eipä noin lyhyellä reissulla saanut aikaiseksi muuta kuin suuren halun päästä takaisin. Vihdoin viime vuonna meillä oli mahdollisuus ottaa nelihenki...

Tapoja matkustaa on yhtä monta kuin matkaan lähteviä ihmisiä. Jokaisella on omat ajatuksensa ja toiveensa tulevasta matkasta ja siitä miltä haluaisi olonsa tuntuvan matkan jälkeen. Me olemme matkailua rakastava perhe, ja teemme sen vastuullisella sydämellä. Kunnioitamme paikallisia, heidän elämäänsä ja kulttuuria. Olemme nöyriä maailman edessä. Vastuullisen matkailun perusmääritelmä pitääkin sisällään kunnioituksen paikallisuutta kohtaa: syö paikallisessa ravintoloissa, majoitu paikallisen omistamassa hotellissa/hostellissa, älä roskaa, kunnioita fyysistä koskemattomuutta ja vältä yrityksiä jotka eivät tuota tuloja kohdemaahan. Itse sain jo äidinmaidon mukana kiertolaisen sielun. Matkustin vanhempieni kanssa yhden vuoden ikäisestä lähtien. Joka vuosi pakkasin unipupuni reppuun ja lähdimme uuteen seikkailuun. Ollessani seitsemän vuotias he tutustuttivat minut ensimmäisen kerran reppureissaamiseen. Kiersimme viisi viikkoa Kreikan saaria. Muistan vieläkin sen jännityksen...

*Yhteistyössä DocPoint-festivaali Miten kuvailla elokuvaa, kun ei keksi tarpeeksi kuvaavia sanoja? Tätä olen nyt miettinyt viime keskiviikosta lähtien, kun kävimme puolisoni kanssa katsomassa  the Fifth Sun -dokumenttielokuvan (ohjaajat Cristiana Pecci, Matteo Maggi) DocPoint-festivaaleilla. Sain DocPointilta kaksi vapaalippua festivaaleille bloginäkyvyyttä vastaan.  Täällä kirjoittelin elokuvista, jotka olisin halunnut mennä katsomaan, jos aikaa olisi ollut enemmän. The Fifth Sun elokuvan teemana on wanderlust. Suomeksi se voisi olla kulkemisen tarve. Wanderlust on vahva halu kiertää maailmaa, olla vapaa ilman rajoittavia aikatauluja. Päämäärää tärkeämpi on itse matka. Elokuvassa seurataan suomalaisen Panun matkaa pakettiautolla Suomesta Australiaan. Määränpäässä on tarkoituksena olla kahden kuukauden päästä lähdöstä, todistaakseen täydellistä auringonpimennystä. Aikataulut aiheuttavat näkyvää stressiä Panulle, hän kun on tottunut matkustamaan ilman niitä. Rajoje...

Takana on kolmas kesä tässä talossa. Alusta asti olemme miettineet kasvimaan laittoa. Ensimmäinen kevät ja kesä meni pihan yleisessä kunnostamisessa. Seuraavina vuosina olemme olleet matkoilla joko taimien kasvatusaikaan tai sitten kylvön ajankohtana. Nyt näyttäisi siltä, että ensi vuonna olemme sekä kevään että alkukesän kotona. Vihdoinkin on mahdollista toteuttaa haave omasta kasvimaasta! Tänään sää oli mitä kaunein, joten aamupäivä meni kitkiessä kaikkea kasvimaan paikalle kasvanutta rikkaruohoa ja nokkosia. Edessä olisi vielä mullan kääntö. Onneksi on pienet apurit paikalla. Lapsilta kun kysyy ehdotuksia siihen mitä sitten keväällä laitettaisiin kasvamaan, saa vastauksena pitkän listan; porkkanaa, perunaa, salaattia, kurkkua, yrttejä, paprikaa, mansikoita ja muita herkkuja. Mielenkiintoista nähdä kuinka suunnitelmat tulevat onnistumaan. Uskoisin kuitenkin, että ainakin porkkanaa, perunaa ja ehkä lehtikaalia laitetaan kasvamaan. Jo useamman vuoden olen tilannut Hyötykasv...