Pussilakanan uusi elämä

Kaikilta varmasti löytyy niitä tavaroita joista ei halua luopua, mutta niille ei myöskään ole mitään käyttöä. Syynä voi olla muistot, joita tavaraan liittyy tai sitten vain tykkää kyseisetä tavarasta vaikka sille ei olisikaan käyttöä. Meillä tälläinen tavara oli vauvakoon pussilakana. Tunnetta ja muistoja kyseiseen pussilakanaan onkin ladattu paljon. Alun perin mummoni on ostanut lakanan 60-luvulla ja isäni silloin ommellut siitä itselleen pussilakanan. Minun ollessa vauva pussilakana pienennettiin ja se on ollut myös omilla lapsillani vauvaikäisenä käytössä. Nyt pariin vuoteen pussilakanalle ei ole ollut käyttöä kokonsa takia. Tarvetta on kuitenkin esiintynyt muutamalle tyynynliinalle.

Pyrimme elämään kolmen Koon periaatteella tavaroita hankkiessa: kieltäydy, käytä uudelleen, kierrätä. Tässä tilanteessa olen lykännyt tyynynliinojen hankkimista, mutta sitten tuli eteen tilanne, jossa niitä todella tarvittiin. Muistin kaapissa olevan pussilakanan ja pienellä ompelulla valmistin meille kaksi tyynyliinaa! Molemmat menivät isomman lapsen käyttöön ja voi sitä iloa, kun hän nuo näki. Itse olen tyytyväinen, että vältin uuden tavaran hankkimisen ja pystyin säilyttämään muiston edesmenneestä mummostani.

Hyvinkin pienellä toiminnalla pystyy välttämään tavaran hankkimisen ja näin ollen myös sen taustalla olevan valmistus- ja kuljetusprosessin. Ja tässä tilanteessa ei tarvitse huolehtia myöskään kankaissa olevista väriaineista, tätä kangasta kun on jokusen kerran pesty sitten 60-luvun! Toinen samanlainen pussilakana odottaisi vielä vanhempieni luona sitä hetkeä, että on taas aikaa kaivaa ompelukone esiin.