Kevät Balkanilla osa 8: Vis, Kroatia

Huh huh, kahden kuukauden reissumme lähenee loppuaan. Vielä olisi viimeinen viikko käsiteltävänä ja sen vietimme Kroatiassa, Visin saarella. Trebinjestä kaasutimme yhtä kyytiä suoraan Splitiin tapaamaan vanhempiani, joiden kanssa viettäisimme viimeisen viikon. Split oli meille tuttu edelliseltä Balkanin reissultamme vuodelta 2012. Kaupunki on ihan nätti ja toimii hyvin perusturistikohteena. Hintataso vain on ihan pilvissä verrattuna muihin Balkanin maihin. Splitissä vietimme kaksi yötä. Tärkein tapahtuma tuona aikana oli kuopuksen syntymäpäivä! Kolme vuotta! Aamu aloitettiin herkkuaamiaisella ja päivän mittaan sankari sai valita ruokansa, taisi hieman jäätelöä silloin tulla nautittua..

Splitistä matkustimme laivalla Visin saarelle. Saari on Splitistä katsottuna kauimmaisena merellä, Hvarin ja Bracin takana. Saari on aiemmin toiminut sotilastukikohtana ja vasta 1990-luvulla auennut turismille. Ja sen näkyikin mukavasti turistien vähäisessä määrässä. Saarella on kaksi kaupunkia, Vis ja Komiza. Splitistä laiva saapuu Visiin.

Laivamatka Splitistä Visille kestää noin 2,5 tuntia. Matkaanlähtö on helppoa, sillä satama sijaitsee aivan Splitin keskustan tuntumassa. Ennen laivalle menoa suosittelen käymään kaupassa eväiden hankinnassa. Laivalla on kanttiini, mutta tarjolla lähinnä patonkeja ja sipsejä. Omia eväitä saa laivalla syödä vapaasti. Visillä laiva saapuu suoraan kaupungin keskustaan.

Lasten kanssa Vis on helppo ja turvallinen kaupunki. Kaupunki on suhteellisen pieni, liikenne rauhallista ja balkanilaiseen tapaan paikalliset pitävät lapsista! Hintataso on kohtuullinen, joten ravintolatarjontaa kannattaa hyödyntää. Ruokailupaikkoja löytyykin mukavan runsain mitoin kaupungin pieneen kokoon nähden. Kaupungin ranta sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella, ja onkin siksi mukavan rauhallinen. Rannan tuntumassa on yksi kahvila/baari, mutta siellä tarjoiltiin vain juomia, joten rantaeväät kannattaa ostaa läheisestä kaupasta. Koska Vis ei ole (vielä) kovinkaan turistien löytämä, on majoitustarjonta hieman suppeaa. Majapaikkaa kannattaakin etsiä ja varata hyvissä ajoin. Me vuokrasimme asunnon Airbnb:n kautta.

Vanhempieni mukanaolo mahdollisti lastenvahdin käytön, joten karkasimme yhdeksi päiväksi puolison kanssa kiertelemään saarta. Skootterin vuokraaminen onnistui sujuvasti ja päristelimme matkaan. Ajoimme ensin saaren toiselle puolelle Komizaan, mutta kaupunki oli hieman pettymys. Turisteja oli yllättävän paljon, hinnat korkeampia kuin Visissä ja palvelu ravintoloissa huonoa. Toki kaupunki oli kaunis ja aina on kiva käydä katsomassa uusia paikkoja. Komizasta jatkoimme saarikierrosta päätyen ihanalle rannalle. Päästäkseen rantaan tuli ensin suoriutua noin puolen tunnin laskeutumisesta kivistä ja jyrkkää rinnettä alas. Onneksi paikka oli sen arvoinen! Vai mitä sanotte:

Saarella järjestetään paljon myös ohjattuja retkiä. Osallistuimme isäni ja puolisoni kanssa kierrokselle sodanaikaisiin bunkkereihin. Olipahan kokemus! Ihmiselle joka ei viihdy maan alla eikä suljetuissa paikoissa saattoi hieman tulla pupu pöksyyn. Ensimmäisessä paikassa oli takaisin kääntyminen jo lähellä ahdistavan olon takia, mutta onneksi isäni pelasti päivän, ja sai minut ajatteleman muuta kertomalla tyhmiä vitsejään. Olisi nimittäin jälkikäteen harmittanut, jos olisin perääntynyt kesken.

Vissiltä tehdään retkiä myös saaren toisella puolella sijaitsevaan Blue Caveen, joka nimensä mukaisesti on sininen luola. Meidän varaama retki valitettavasti peruuntui kovan merenkäynnin takia. Kokonaisuudessaan päivät saarella kuluivat nauttien auringosta, uimisesta, hyvästä ruuasta sekä lepäämisestä. Nämä kaikki yhdessä kruunasivat meidän reissumme, kunnes oli aika palata Splitiin lentokentälle ja kotiin.

Siinä se oli. Kaksi kuukautta reissussa lasten kanssa! Lähtisinkö uudestaan? Kyllä, vaikka heti huomenna! Lapsetkin kyselevät, että milloin taas mennään. Mitä tekisin toisin? No, olisin pidempään. Tuntuu, ettei edes tuossa kahdessa kuukaudessa ehtinyt nähdä tarpeeksi. Varsinkin itä-makedonia ja itä-kosovo jäivät kaihertamaan. Voikin olla, että edessä on vielä kolmas kerta Balkanilla. Mutta sitä ennen varattuna on seuraava reppureissu ihan muualle...

Toivon suuresti, että olette nauttineet matkastamme, niin me ainakin teimme, ja ehkä saaneet vinkkejä omiin reissuihinne. Jättäkää ihmeessä kommenttia ja kysymyksiä, jos teillä on kokemusta alueelta tai toivetta sinne lähteä.

Matkamme edellisistä osista voit lukea täältä: matkan alku, Bosnia, Serbia, Rudno (Serbia), Kosovo, Makedonia, Albania, Ulcinj (Montenegro) & Trebinje (Bosnia).