Viha-rakkaussuhde Matkamessuihin
Matkamessuhistoriani alkaa jostain kultaiselta 90-luvulta. Lapsena pyörin äitini jaloissa messuilla, hänen ollessa töissä siellä. Sittemmin olen ollut matkamessuilla itse sekä töissä, esiintyjänä että ihan tavallisena vieraana. Jokin niissä messuissa aina vetää puoleensa. Ehkä se ikuinen matkakuume? Ei se tuolla messuilla ainakaan helpotu. Matkamessut herättävät minussa ristiriitaisia tunteita; toisaalta haluan siellä käydä, mutta sitten taas en koe saavani niistä kunnolla mitään irti. Reissuvarauksia en messuilla ole koskaan tehnyt, enkä oikein ole tarpeellista infokaan sieltä saanut.
Nykyään vuodesta toiseen messujen jälkeen päätän, etten mene seuraavana vuonna. Jotenkin sitä aina vain sinne päätyy. Tänä(kin) vuonna messut olivat aikalailla pettymys. Matkailijana en osu perusgenreen, joten minun on vaikea löytää infoa messuilta. Tulevaa matkaamme varten koitin tiedustella asioita kyseisen maan tiskiltä, mutta enpä saanut mitään inside-vinkkejä, joita olisin toivonut. Kummastuttaa, ettei vieläkään omatoimimatkailijoita ja reppureissaajia huomioida tarpeeksi. Aktiivista työskentelyä näkyi onneksi ystävyysseurojen osastolla, ja se onkin aina suosikki paikkani.
Yksi näkyvä parannus oli tämän vuoden tarjontaan tehty. Hallin keskiosassa oli suuri Pink Island -osasto LGBT-matkailijoita varten. Iso peukku tästä! Vihdoinkin on herätty huomaamaan kohderyhmän aktiivinen matkailu, ja tarve saada tietoa heitä koskevista asioista. Juuri tälläistä piristystä messut kaipaavatkin!
Helsingin Sanomat (20.1.2018) nosti esiin huomion, että vastuullinen matkailu ei näkynyt messuilla. Tähän kiinnitin itsekin huomiota. Tuntuu hämmentävältä, että vielä vuonna 2018 asiaa ei tuoda esille. Matkailu kun ei ole pelkkää yksilön nautintoa, vaan sen bisneksen taustalle kätkeytyy monta rumaa kohtaa. Nämä epäoikeudenmukaisuudet kun osaa huomioida, voi matkoillaan tehdä valintoja mitkä eivät kuormita ympäristöä tai aiheuta haittaa paikallisille. Olisikohan Matkamessujen aika siirtyä tässäkin asiassa eteenpäin? Monille matkailijoille saattaa jopa tulla yllätyksenä kuinka helppoa vastuullisesti matkaaminen onkaan! Alkuun vain jättää isojen hotelli- ja ravintolaketjun käytön, ja panostaa paikallisten omistamien paikkojen suosimiseen.
Mites sitten ensi vuonna, menenkö? Uskoisin, että kyllä. Pelkästään jo opiskelualani puolesta on hyödyllistä käydä haistelemassa massaa kiinnostavia kohteita. Ja kuten tänä vuonna, keskustelemassa mahdollisista yhteystyöideoista.
Samoja aatoksia, erityisesti tänä vuonna. En oikein ole messujen kohderyhmää ja samat infot löytyy netistäkin. Toivoisin juurikin uusia teemoja messuille, esimerkiksi tekniikan tuomia kiehtovia muutoksia matkailualalla tai vastuullista matkailua. Itselle messut ovatkin nykyään sitä, että käyn moikkaamassa kavereita. Siihen tarkoitukseen toimivat mainiosti :)
VastaaPoistaSiis todellakin kaipaisivat kunnon teemoja! Jotenkin vähän aikansaeläneet tässä tämän hetkisessä muodossaan. Kavereiden tapaamiseen on kyllä otollinen paikka :)
PoistaHeidi -Arjen parempi puoli-
Ihan samat mietteet. Kun menin kyselemään Turkin tiskiltä Mustan meren kohteista, huomasin hyvin pian, että tiedän niistä itse paljon enemmän kuin mitä tiskin takana olevat tyypit.
VastaaPoistaNo siis juuri tämä! Itse kanssa kyselin tulevaan matkaamme vinkkejä niin eivät olleet kuulletkaan ko paikasta (joo aika pieni kylä kyseessä mutta kuitenkin) enkä kyllä luota saamiini lupauksiin julkisen liikenteen käyttämisestä sinne päästäkseni :D
PoistaHeidi -Arjen parempi puoli-
Siis apua, mulla on ihan sama juttu, joka vuosi! Harvoin saan sieltä mitään irti, silti haluan aina käydä. Hassua.
VastaaPoistaHeh! Ihminen on omituinen :) Mä jotenkin aina ajattelen että jos NYT tänä vuonna olisikin jotain mistä hyötyä.. Ehkä ensi vuonna sitten ;D
PoistaHeidi -Arjen parempi puoli-
Minulle Pink Island oli kauhea pettymys. Lähinnä kysymys oli siitä, kuinka haluttaisiin tehdä vähemmistöön kuulumisesta rahantekokone täällä Suomessa. Minä jouduin huomauttelemaan useaankin otteeseen, ettei Suomi ole millään muotoa valmis ottamaan vastaan vähemmistöjen voimakasta turismia. Missä muualla heti lentokentältä pääkaupunkiin tullessa tulee vastaan homovihaa tihkuva juliste. Enemmän minua olisi kiinnostanut se, kuinka ja missä matkustella turvallisesti. Mitään erillisiä matkustustiedotteita sateenkaariväelle ei ole, vaikka esimerkiksi kovan luokan matkakohteissa elää äärimmäisen voimakas seksuaalivähemmistöjen vastustus. Tällainen maa oli Gambia, jonka hallitsia Jammeh lupasi henkilökohtaisesti katkoa jokaiselta homolta tai lesbolta pään poikki ja jonne koko ajan järjestettiin matkoja. Tällaiset asiat kiinnostavat minua enemmän kuin tiedot terrorismista, minkä uhriksi joutuminen on aika satunnaista. Tämä koko juttu pyöri aika paljon Hannu Medinan Gay Travel Finlandin ympärillä ja Hannu on neljä vuotta ollut ulkona kaapista. Kaikella kunnioituksella hänen pitäisi kasvattaa karvaa rintaan vähän enemmän ennen kuin rupeaa suunnittelemaan suuren luokan turismia Suomeen niin paljon kuin haluaisinkin nähdä joidenkin latinomiesten kourivan Suomi Ensin -tyyppejä ruusunpunaisesta perseestä.
VastaaPoistaMutta siis joo, jos asiaa käsiteltäisiin ihan vakavasti, niin kiinnostaisi.
Mulle suuri anti on hostellikortin ilmainen uusiminen. Sitten oli tietysti Riku Rantalan ja Arvo Tuomisen esitykset. Kumpikin oli minulle vähän peruskauraa, mutta oli kyllä hyvä kuulla kumpiakin. 4M tuntui olevan yleisöllä hallussa aika hyvin, joten en ollut ainoa, jolle Rikun esitys oli vähän kevyestä aiheesta.
Kiitos kommentistasi! Todella ikävä kuulla että Pink Islandin tarjonta oli pettymys. Itse tosiaan vierailin messuilla ajankohtana kun siellä ei ollut vielä käynnissä keskustelut tai puheenvuorot, joten tosiaan sisällöstä en saanut näyttöä. Yleisesti alueen olemassa oloon kiinnitin huomiota positiivisena lisäyksenä messujen valikoimaan. Toivotaan että jatkossa saavat myös sisällön kohdilleen!
PoistaHeidi -Arjen parempi puoli-
Itselleni parasta antia olivat Rantapallo-lavan ohjelmat. Myös Naantalin ständillä sain kivoja vinkkejä luultavasti tulevaan Naantali reissuun. En varmaankaan silti itse tulisi maksaneeksi pääsylippua matkamessuille, bloggaajapassissa on myös se hyvä puoli, että yhdessä päivässä ei tarvitse ehtiä kaikkea. Enemmän toivoisin esittelijöiltä vuorovaikutusta, jos jonkin ständin eteen pysähdyn, on siihen varmasti syynsä. :)
VastaaPoistaMulla on aika samanlaiset mietteet messuista. Parasta antia oli arvonnat :D Tarjoukset olisivat kiinnostaneet, mutta ainakaan ammattilaispäivillä ei niitä juuri näkynyt. Mielestäni vuonna 2018 messujen kaltaisiin tapahtumiin pitäisi tuoda jotain sellaista, mitä netistä ei helposti löydä. Jotain lisäarvoa, miksi yleensä tulisin täältä Turusta asti messuilemaan. Täysin samat esitteet löytyy usein netistä, joten pelkästään niiden ojentelu ei riitä. Ja itse omatoimireissaajana kaipaisin enemmän painotusta siihen suuntaan, enemmän kuin omien matkapakettien myyntiä. Hyvä pointti myös tuo vastuullisen matkailun puuttuminen. Suuri joukko voisi olla nyt aiempaa valmiimpi aiheelle.
VastaaPoistaJoo, samoja messumietteitä täälläkin. Tällä kertaa olin siellä ensimmäistä kertaa matkabloggaajana ja samaan aikaan myös ekaa kertaa esiintymässä Rantapallon lavalla. Se oli kyllä messupäivän paras kokemus, muuten tuntui, että tuli vain seilattua päämäärättömästi niiden kojujen luo, joiden kohteet on edes joskus kiinnostanet. Mutta nyt tuo kangaskassi lojuu lattialla täynnä esitteitä, joita en ole kuitenkaan katsonut. Ehkä siis tuo messujen tapa ei ole se oma tapa suunnitella seuraavaa reissua. Mutta kuten joku jo yllä sanoi, muiden bloggaajien tapaamiseen ne on kyllä oivat kinkerit. :)
VastaaPoistaMinulla oli mukavia kohtaamisia suomalaisilla ständeillä, mutta jo naapurimaiden osastoilla oli jotenkin tympeämpi meininki ja oli vaikea saada irti mitään sellaista, mitä en esitteistä olisi löytänyt.
VastaaPoista