Arjen parempi puoli

Tapoja matkustaa on yhtä monta kuin matkaan lähteviä ihmisiä. Jokaisella on omat ajatuksensa ja toiveensa tulevasta matkasta ja siitä miltä haluaisi olonsa tuntuvan matkan jälkeen. Me olemme matkailua rakastava perhe, ja teemme sen vastuullisella sydämellä. Kunnioitamme paikallisia, heidän elämäänsä ja kulttuuria. Olemme nöyriä maailman edessä. Vastuullisen matkailun perusmääritelmä pitääkin sisällään kunnioituksen paikallisuutta kohtaa: syö paikallisessa ravintoloissa, majoitu paikallisen omistamassa hotellissa/hostellissa, älä roskaa, kunnioita fyysistä koskemattomuutta ja vältä yrityksiä jotka eivät tuota tuloja kohdemaahan. Itse sain jo äidinmaidon mukana kiertolaisen sielun. Matkustin vanhempieni kanssa yhden vuoden ikäisestä lähtien. Joka vuosi pakkasin unipupuni reppuun ja lähdimme uuteen seikkailuun. Ollessani seitsemän vuotias he tutustuttivat minut ensimmäisen kerran reppureissaamiseen. Kiersimme viisi viikkoa Kreikan saaria. Muistan vieläkin sen jännityksen...

Tammikuun ajan olen kerännyt talteen kaikki perheemme tuottaman muoviroskan. Haluamme vähentää kokonaisuudessaan roskan määrää, oli se sitten kierrätettävissä olevaa materiaalia tai ei. Ihan mielenkiinnosta halusin nähdä mistä meidän roskamme, tässä tapauksessa muoviroskamme, koostuu. Kun tiedät mitä tuotat, on sen vähentäminen helpompaa. Aloituskuvassa näkyykin kaikki muovijäte, mitä nelihenkinen perheemme on tuottanut tammikuun aikana. Huh huh, sanon minä. Kokeilun aikana elimme ihan normaalisti, käyttäen kestokasseja ja -hedelmäpusseja, vältellen yleisesti esim. muovipakkauksissa olevia hedelmiä, eli sellaista peruselämää. Tarkoitus ei ollutkaan välttää kaikkea pakattua, vaan halusin nähdä konkreettisesti mitä pakkauksia meillä kertyy silloin kun asiaan ei kiinnitä huomiota. Helmikuussa olisikin tarkoitus ottaa tiukka linja ja välttää viimeiseen asti pakattuja tuotteita. Mitä meillä sitten muoviroskat pitivät sisällään? Ruokapakkausten lisäksi meillä kertyi muovia wc:n remontoim...

*Yhteistyössä DocPoint-festivaali Miten kuvailla elokuvaa, kun ei keksi tarpeeksi kuvaavia sanoja? Tätä olen nyt miettinyt viime keskiviikosta lähtien, kun kävimme puolisoni kanssa katsomassa  the Fifth Sun -dokumenttielokuvan (ohjaajat Cristiana Pecci, Matteo Maggi) DocPoint-festivaaleilla. Sain DocPointilta kaksi vapaalippua festivaaleille bloginäkyvyyttä vastaan.  Täällä kirjoittelin elokuvista, jotka olisin halunnut mennä katsomaan, jos aikaa olisi ollut enemmän. The Fifth Sun elokuvan teemana on wanderlust. Suomeksi se voisi olla kulkemisen tarve. Wanderlust on vahva halu kiertää maailmaa, olla vapaa ilman rajoittavia aikatauluja. Päämäärää tärkeämpi on itse matka. Elokuvassa seurataan suomalaisen Panun matkaa pakettiautolla Suomesta Australiaan. Määränpäässä on tarkoituksena olla kahden kuukauden päästä lähdöstä, todistaakseen täydellistä auringonpimennystä. Aikataulut aiheuttavat näkyvää stressiä Panulle, hän kun on tottunut matkustamaan ilman niitä. Rajoje...