Sohvasurffaus - paikallisuuteen tutustumista vai ilmaiseksi majoittumista?



Tänään aamupalapöydässä silmiin osui Helsingin Sanomien artikkeli Couchsurfingin eli sohvasurffauksen käyttämisestä matkoilla. Toiminnan idea on, että voit tarjota kotoasi nukkumapaikkaa matkailijalle tai vastaavasti reissuun lähtijänä etsiä itsellesi majoittajaa. Toiminta perustuu vieraanvaraisuuteen, eikä näin ollen raha vaihda omistajaa. Toisin kuin AirBnB:ssä, on majoittaja itse kotona ja hänen kanssaan vietetään aikaa. Aiheesta kirjoitetaan aina tasasin väliajoin, aiemmin en kylläkään näin iso artikkelia asiasta ole nähnyt.

Meidän (minä + puolisoni) aktiivinen surffausaika sijoittuu vuosiin 2007-2011. Tuolloin sohvapaikan etsinnästä teki haastavaa ja mielenkiintoista se, ettei älypuhelimia ollut. Parhaimmillaan reissussa joutui ensin etsimään nettikahvilan, jotta pääsi selailemaan majoittajien profiileja. Sitten vain läheteltiin sähköposteja ja jäätiin odottamaan vastusta. Olemme surffanneet seuraavissa maissa: Venäjä, Norja, Ruotsi, Irlanti, Englanti, Hollanti, Slovenia, Turkki, Romania ja Puola sekä majoittaneet lukusia reissaajia kotiimme.





Itselleni syyt surffata ovat tutustuminen majoittajaan ja hänen elämäänsä, tutustua kohteeseen ns. sisältäpäin sekä säästää rahaa. Meille sohvasurffaus ei koskaan ole ollut ilmaista, sillä olemme aina jollain tavalla korvanneet majoittajalle sen, että saamme yöpyä hänen luonaan. Useimmiten se on tarkoittanut ruokien valmistamista tai niiden ostamista kaikkien yhteiseen käyttöön.

Niin monta uskomattoman upeaa kokemusta olisi jäänyt väliin ilman surffausta! Ja ennen kaikkea niin monta uskomattoman upeaa ihmistä! En sano, että jokaisesta meidät majoittaneesta tai meillä vierailleesta olisi tullut sydänystäviä, mutta ainakin puolet kohtaamisista on jäänyt vahvasti muistiin. Keväällä 2009 lähdimme Moskovaan ensimmäisen kerran tietämättä, että siellä odottaisi kaksi ihmistä joista tulisi meille ystäviä loppuelämäksi. Surffasimme pitkän viikonlopun venäläisen pariskunnan luona ja saimme kutsun takaisin syksyksi. Sittemmin he ovat käyneet meidän luona muutaman kerran ja olemme tavanneet heitä myös Tallinnassa. Jutut jatkuvat siitä mihin jäätiin viimeksi, vain ympärillä juoksevien lasten määrä lisääntyy.

Ja ne saksalaispojat, jotka tulivat meille pariksi yöksi, mutta koska meillä oli niin hauskaa, jäivät he viikoksi. Ihana Maria, joka otti meidät vastaan keskellä yötä Pietarissa, kun alkuperäisestä majapaikasta oli pakko päästä pois. Romanialainen Ana, jonka kanssa istuin yömyöhään keittiössä tutkimassa astrologisia tähtikarttoja. Sylvia, joka näytti meille kaikki Krakovan kätketyt kohteet. Reyhan, tuo ihana hippityttö, jonka ansiosta Istanbul merkitsee minulle niin paljon. Ja monet muut, joiden ansiosta matkailu on antanut meille niin paljon enemmän. Kiitos.




Suosittelen avaamaan oven vieraalle, saatat yllättyä. Tai mitä jos seuraavalla matkallasi majoittuisit paikallisen luokse, viettäen hänen kanssaan muutaman päivän? Jos toisen kotona yöpyminen mietityttää voi couchsurffaus-sivuston (couchsurfing.org) kautta etsiä myös ns. kahviseuraa eli tavata vaikkapa kaupungilla kävelyn merkissä ja saada sen kautta kontaktia paikallisiin. Sillä mikä onkaan tärkeämpää matkustamisessa kuin oppia kohtamaan uusia kulttuureita ja tutustua ihmisiin!

Kommentit

  1. Paikallisten luona oleminen on antoisinta, mitä matkoillani on koskaan ollut. En ole harrastanut sohvasurffausta, mutta me olemme olleet jo vuosia kodinvaihtajia, eli vaihdamme kotia ihmisten kanssa. He tulevat meille samaksi ajaksi kuin kuin me olemme heidän kodissaan. Pari kertaa olemme vaihtaneet myös eriaikaisesti sellaisten ihmisten kanssa, joilla on ollut kaksi kotia jostain syystä. Silloin olemme heidän Suomeen tullessaan väistyneet jonnekin muualle, tehneet omia sukulaiskierroksia yms. Kaikki ihmiset olemme myös tavanneet joko lähtiessämme tai tullessamme ja monien luona olemme käyneet uudelleenkin ajellessamme pitkin Eurooppaa. Tuo yhteys ja ystävyyksien muodostuminen on upeaa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vegaaniset muffinssit sekä laulupussin askartelua

Viro // Seikkailu Tallinnassa

Minne kaipaan takaisin?