Lukuhaaveet sekä vuoden 2017 suosikkikirjat

Vuosi 2017 oli minulla ehkä huonoimpia vuosia kirjojen lukemisen kannalta. Koska opiskelut, työt, lapset, elämä. Hyvä jos luin edes kymmenen kirjaa koko vuoden aikana. Opiskelut veivät kaikki mehut, ja siihen päälle kun vielä tekee töitä ja pyörittää lapsiperhearkea, oli Netflix houkuttelevampi iltaisin kuin kirjat. Hommaan on tultava muutos. Välillä myös valinnanvaikeus haittaa kirjaan tarttumista. Työskentelen kirja-alalla, joten tietoisuus niiden kaikkien lukemattomien kirjojen määrästä ahdistaa ja en osaa päättää mistä aloittaisi.

Siitä lähtien kun opin lukemaan joskus kolmannella luokalla, olen ollut kirjojen suurkuluttaja. Alkuun meni peruslastenkirjoja, kunnes yläasteella hurahdin fantasiaan. Muuta en sitten lukenutkaan vuosiin. Aikuisemmalla iällä fantasia viehättää edelleen, mutta mukaan on tullut myös yhteiskunnallisia asioita käsittelevä kirjallisuus, sekä dystopia.

Kuva: Johanna Lillqvist

Viime vuoden suosikkikirjat ylitse muiden olivat Maria Turtschaninoffin Naondel, Maja Lunden Mehiläisten historia sekä Andy Weirin Yksin Marssissa. Parhaiden listalle kipusi myös Margaret Atwoodin Orjattaresi. Naondel on tyylillisesti sekoitus fantasiaa, runoutta sekä lukuromaania. Yksin marsissa taas menee jonnekin scifin ja huumorin välimaastoon. Orjattaresi sekä Mehiläisten historia ovat dystopia-kirjallisuutta, eli sijoittuvat kuvitteelliseen tulevaisuuteen. Mehiläisten historiassa liikutaan nimensä mukaisesti myös menneessä ajassa, mutta kaikki tapahtumat vaikuttavat tulevaisuuteen. Nyt muuten kun asiaa mietin, voi olla että luinkin Mehiläisten historian jo loppuvuodesta 2016, mutta menköön nyt tässä samalla.

Tämän hetkinen tavoitteeni on iltaisin pitää Netflix suljettuna ja kirja auki. Vuorokaudessa minulla on keskimäärin tunnista puoleentoista tuntiin sitä kuuluisaa omaa aikaa, yleensä iltaisin. En haluaisi jatkossa enää tuhlata sitä ohjelmien tuijottamiseen. Aloitin purkamaan lukusuunnitelmaa Katri Alatalon Käärmeiden kaupungista. Kirja on fantasiaa ja sijoittuu aavikolle. Sopiikin hyvin kevään matkaamme ajatellen tuo teema. Lisäksi listalta löytyy Elif Safakin Kirottu Istanbul ja Arundhati Royn Äärimmäisen onnen ministeriö, eli idässä liikutaan molemmissa. Intia on kiinnostanut niin kauan kuin jaksan muistaa ja Istanbulille menetin sydämeni vuoden 2008 matkalla. Asiapitoisempaa tekstiä pitävät sisällään Yuval Hararin Sapiens sekä Anna Tommolan ja Sanna Häkkilän kirja Rauhoita & Rohkaise: Apua lapsen stressitilanteisiin. Kevyempää luettavaa taas on Sesse Koiviston Tapiiri sohvapöydän alla, joka kertoo Korkeasaaren villieläinhoitolan alkuajoista, kun he vielä majoittivat eläimiä kotiinsa.


Kaikkien näiden lisäksi on vielä pitkä varauslista kirjastossa. Toivotaan, että vuoden lopussa voin tehdä päivityksen kuinka sain luettua nämä kaikki. Oletko sinä lukenut joitain mainitsemistani kirjoista? Mitä pidit ja mitä aiot lukea tänä vuonna? Jätä kommenttia!