Arjen parempi puoli

Alkuvuosi on mennyt todella vauhdilla ja heräsin juuri tajuamaan, että tulevaan Marokon matkaamme on enää kaksi viikkoa. Vähänkö hienoa! Marokosta olen haaveillut niin kauan kuin jaksan muistaa. Kymmenen vuotta sitten jouduin viettämään kuukauden sairaalassa ja äitini toi minulle jonkun "parhaat matkakohteet"-kirjan ajanvietteeksi. Muistan kuinka vain tuijotin niitä kuvia Marokosta. Se kontrasti sairaalan kliinisten valkoisten seinien ja Marokosta otettujen kuvien välillä oli valtava. Silloin päätin, että vielä jonain päivänä matkustan Marokkoon. Nyt se päivä on käsillä. O ttaisinkin vastaan vinkkejä maasta. Joten nyt te kaikki, jotka olette viime aikoina maassa matkailleet, kertokaa kokemuksianne. Matkalla olemme valitettavasti vain kaksi viikkoa, joten ajankäyttö on hieman rajattua. Lennämme Marrakechiin ja sieltä on majoitus jo varattuna. Miten lentokentältä pääsee parhaiten keskustaan? Matkan lopulla olemme Essaouriassa, mutta mietinnässä on vielä matkan keskivaih...

Aloitetaanpa pyytämällä anteeksi, etten ole viime viikkoina mitään kirjoitellut. Koska opiskelut, työt, perhe ja elämä. Päivät ovat olleet hyvin pitkälti aamusta iltaan tekemistä täynnä ja kun konetta on avannut, on se tapahtunut raporttien kirjoittamista varten. Mutta nyt asiaan. Eli  täällä kerroin kokeilusta selvittää paljonko nelihenkinen perheemme tuottaa muoviroskaa kuukaudessa.  Täältä löytyy tammikuun tulokset, jolloin emme normaalia enempää kiinnittäneet huomiota asiaan ja nyt helmikuun tulokset. Väliin pahoittelut kuvien huonosta laadusta, koska pimeys. Helmikuussa vältimme niin pitkälle kuin mahdollista muoviin pakattujen tuotteiden ostamista. Nolla tilanteeseen ei päästy lähellekään, eikä se oikeastaan ollut tarkoituskaan. Vaikka pyrimme tuottamaan mahdollisimman vähän roskaa, oli sitten kyseessä mikä materiaali tahansa, välillä pitää miettiä mikä on järkevää. Ajan käytöllisesti ei vain ole mahdollista matkustaa ympäri kaupunkia hankkimassa yksittäisi...

Tapoja matkustaa on yhtä monta kuin matkaan lähteviä ihmisiä. Jokaisella on omat ajatuksensa ja toiveensa tulevasta matkasta ja siitä miltä haluaisi olonsa tuntuvan matkan jälkeen. Me olemme matkailua rakastava perhe, ja teemme sen vastuullisella sydämellä. Kunnioitamme paikallisia, heidän elämäänsä ja kulttuuria. Olemme nöyriä maailman edessä. Vastuullisen matkailun perusmääritelmä pitääkin sisällään kunnioituksen paikallisuutta kohtaa: syö paikallisessa ravintoloissa, majoitu paikallisen omistamassa hotellissa/hostellissa, älä roskaa, kunnioita fyysistä koskemattomuutta ja vältä yrityksiä jotka eivät tuota tuloja kohdemaahan. Itse sain jo äidinmaidon mukana kiertolaisen sielun. Matkustin vanhempieni kanssa yhden vuoden ikäisestä lähtien. Joka vuosi pakkasin unipupuni reppuun ja lähdimme uuteen seikkailuun. Ollessani seitsemän vuotias he tutustuttivat minut ensimmäisen kerran reppureissaamiseen. Kiersimme viisi viikkoa Kreikan saaria. Muistan vieläkin sen jännityksen...

Tammikuun ajan olen kerännyt talteen kaikki perheemme tuottaman muoviroskan. Haluamme vähentää kokonaisuudessaan roskan määrää, oli se sitten kierrätettävissä olevaa materiaalia tai ei. Ihan mielenkiinnosta halusin nähdä mistä meidän roskamme, tässä tapauksessa muoviroskamme, koostuu. Kun tiedät mitä tuotat, on sen vähentäminen helpompaa. Aloituskuvassa näkyykin kaikki muovijäte, mitä nelihenkinen perheemme on tuottanut tammikuun aikana. Huh huh, sanon minä. Kokeilun aikana elimme ihan normaalisti, käyttäen kestokasseja ja -hedelmäpusseja, vältellen yleisesti esim. muovipakkauksissa olevia hedelmiä, eli sellaista peruselämää. Tarkoitus ei ollutkaan välttää kaikkea pakattua, vaan halusin nähdä konkreettisesti mitä pakkauksia meillä kertyy silloin kun asiaan ei kiinnitä huomiota. Helmikuussa olisikin tarkoitus ottaa tiukka linja ja välttää viimeiseen asti pakattuja tuotteita. Mitä meillä sitten muoviroskat pitivät sisällään? Ruokapakkausten lisäksi meillä kertyi muovia wc:n remontoim...

*Yhteistyössä DocPoint-festivaali Miten kuvailla elokuvaa, kun ei keksi tarpeeksi kuvaavia sanoja? Tätä olen nyt miettinyt viime keskiviikosta lähtien, kun kävimme puolisoni kanssa katsomassa  the Fifth Sun -dokumenttielokuvan (ohjaajat Cristiana Pecci, Matteo Maggi) DocPoint-festivaaleilla. Sain DocPointilta kaksi vapaalippua festivaaleille bloginäkyvyyttä vastaan.  Täällä kirjoittelin elokuvista, jotka olisin halunnut mennä katsomaan, jos aikaa olisi ollut enemmän. The Fifth Sun elokuvan teemana on wanderlust. Suomeksi se voisi olla kulkemisen tarve. Wanderlust on vahva halu kiertää maailmaa, olla vapaa ilman rajoittavia aikatauluja. Päämäärää tärkeämpi on itse matka. Elokuvassa seurataan suomalaisen Panun matkaa pakettiautolla Suomesta Australiaan. Määränpäässä on tarkoituksena olla kahden kuukauden päästä lähdöstä, todistaakseen täydellistä auringonpimennystä. Aikataulut aiheuttavat näkyvää stressiä Panulle, hän kun on tottunut matkustamaan ilman niitä. Rajoje...

*Yhteistyö DocPoint-festivaalien kanssa Dokumenttielokuvien ystävien ilonviikko on jälleen käsillä, kun DocPoint-festivaali starttasi eilen 29.1. Jos pitäisi valita yksi elokuvamuoto, mitä katsoisi lopun elämäänsä olisi se omalla kohdallani ehdottomasti dokumenttielokuvat. Varsinkin kaikki matkailuun, ekologisuuteen ja maailman pelastamiseen liittyvät dokumentit ovat suosikkejani. Viimeisempänä olen katsonut Plastic Ocean ja suosittelen kaikkia katsomaan sen. Avaa tajuntaa siitä, kuinka muovia on nykyään kaikkialla, ihan kaikkialla. Ajanpuutteen takia pääsen valitettavasti katsomaan vain yhden elokuvan DocPoint-festareille. Bloginäkyvyyttä vastaan sain kaksi ilmaislippua festareille, joten pääsemme puolison kanssa viettämään laatuaikaa kahdestaan. Festivaaleilla on lukuisia elokuvia, jotka haluaisin käydä katsomassa. Listaan tähän nyt 4 + 1 suosikkiani. 1. Over the Limit Elokuva sijoittuu rytmisen kilpavoimistelun maailmaan, kuvaten Margarita Mamun valmistautumista vu...

Vuosi 2017 oli minulla ehkä huonoimpia vuosia kirjojen lukemisen kannalta. Koska opiskelut, työt, lapset, elämä. Hyvä jos luin edes kymmenen kirjaa koko vuoden aikana. Opiskelut veivät kaikki mehut, ja siihen päälle kun vielä tekee töitä ja pyörittää lapsiperhearkea, oli Netflix houkuttelevampi iltaisin kuin kirjat. Hommaan on tultava muutos. Välillä myös valinnanvaikeus haittaa kirjaan tarttumista. Työskentelen kirja-alalla, joten tietoisuus niiden kaikkien lukemattomien kirjojen määrästä ahdistaa ja en osaa päättää mistä aloittaisi. Siitä lähtien kun opin lukemaan joskus kolmannella luokalla, olen ollut kirjojen suurkuluttaja. Alkuun meni peruslastenkirjoja, kunnes yläasteella hurahdin fantasiaan. Muuta en sitten lukenutkaan vuosiin. Aikuisemmalla iällä fantasia viehättää edelleen, mutta mukaan on tullut myös yhteiskunnallisia asioita käsittelevä kirjallisuus, sekä dystopia. Kuva: Johanna Lillqvist Viime vuoden suosikkikirjat ylitse muiden olivat Maria Turtschaninoff...