Arjen parempi puoli

*Yhteistyö DocPoint-festivaalien kanssa Dokumenttielokuvien ystävien ilonviikko on jälleen käsillä, kun DocPoint-festivaali starttasi eilen 29.1. Jos pitäisi valita yksi elokuvamuoto, mitä katsoisi lopun elämäänsä olisi se omalla kohdallani ehdottomasti dokumenttielokuvat. Varsinkin kaikki matkailuun, ekologisuuteen ja maailman pelastamiseen liittyvät dokumentit ovat suosikkejani. Viimeisempänä olen katsonut Plastic Ocean ja suosittelen kaikkia katsomaan sen. Avaa tajuntaa siitä, kuinka muovia on nykyään kaikkialla, ihan kaikkialla. Ajanpuutteen takia pääsen valitettavasti katsomaan vain yhden elokuvan DocPoint-festareille. Bloginäkyvyyttä vastaan sain kaksi ilmaislippua festareille, joten pääsemme puolison kanssa viettämään laatuaikaa kahdestaan. Festivaaleilla on lukuisia elokuvia, jotka haluaisin käydä katsomassa. Listaan tähän nyt 4 + 1 suosikkiani. 1. Over the Limit Elokuva sijoittuu rytmisen kilpavoimistelun maailmaan, kuvaten Margarita Mamun valmistautumista vu...

Vuosi 2017 oli minulla ehkä huonoimpia vuosia kirjojen lukemisen kannalta. Koska opiskelut, työt, lapset, elämä. Hyvä jos luin edes kymmenen kirjaa koko vuoden aikana. Opiskelut veivät kaikki mehut, ja siihen päälle kun vielä tekee töitä ja pyörittää lapsiperhearkea, oli Netflix houkuttelevampi iltaisin kuin kirjat. Hommaan on tultava muutos. Välillä myös valinnanvaikeus haittaa kirjaan tarttumista. Työskentelen kirja-alalla, joten tietoisuus niiden kaikkien lukemattomien kirjojen määrästä ahdistaa ja en osaa päättää mistä aloittaisi. Siitä lähtien kun opin lukemaan joskus kolmannella luokalla, olen ollut kirjojen suurkuluttaja. Alkuun meni peruslastenkirjoja, kunnes yläasteella hurahdin fantasiaan. Muuta en sitten lukenutkaan vuosiin. Aikuisemmalla iällä fantasia viehättää edelleen, mutta mukaan on tullut myös yhteiskunnallisia asioita käsittelevä kirjallisuus, sekä dystopia. Kuva: Johanna Lillqvist Viime vuoden suosikkikirjat ylitse muiden olivat Maria Turtschaninoff...

Matkamessuhistoriani alkaa jostain kultaiselta 90-luvulta. Lapsena pyörin äitini jaloissa messuilla, hänen ollessa töissä siellä. Sittemmin olen ollut matkamessuilla itse sekä töissä, esiintyjänä että ihan tavallisena vieraana. Jokin niissä messuissa aina vetää puoleensa. Ehkä se ikuinen matkakuume? Ei se tuolla messuilla ainakaan helpotu. Matkamessut herättävät minussa ristiriitaisia tunteita; toisaalta haluan siellä käydä, mutta sitten taas en koe saavani niistä kunnolla mitään irti. Reissuvarauksia en messuilla ole koskaan tehnyt, enkä oikein ole tarpeellista infokaan sieltä saanut. Nykyään vuodesta toiseen messujen jälkeen päätän, etten mene seuraavana vuonna. Jotenkin sitä aina vain sinne päätyy. Tänä(kin) vuonna messut olivat aikalailla pettymys. Matkailijana en osu perusgenreen, joten minun on vaikea löytää infoa messuilta. Tulevaa matkaamme varten koitin tiedustella asioita kyseisen maan tiskiltä, mutta enpä saanut mitään inside-vinkkejä, joita olisin toivonut. Kummastu...

Huh huh, kahden kuukauden reissumme lähenee loppuaan. Vielä olisi viimeinen viikko käsiteltävänä ja sen vietimme Kroatiassa, Visin saarella.  Trebinjestä kaasutimme yhtä kyytiä suoraan Splitiin tapaamaan vanhempiani, joiden kanssa viettäisimme viimeisen viikon. Split oli meille tuttu edelliseltä Balkanin reissultamme vuodelta 2012. Kaupunki on ihan nätti ja toimii hyvin perusturistikohteena. Hintataso vain on ihan pilvissä verrattuna muihin Balkanin maihin. Splitissä vietimme kaksi yötä. Tärkein tapahtuma tuona aikana oli kuopuksen syntymäpäivä! Kolme vuotta! Aamu aloitettiin herkkuaamiaisella ja päivän mittaan sankari sai valita ruokansa, taisi hieman jäätelöä silloin tulla nautittua.. Splitistä matkustimme laivalla Visin saarelle. Saari on Splitistä katsottuna kauimmaisena merellä, Hvarin ja Bracin takana. Saari on aiemmin toiminut sotilastukikohtana ja vasta 1990-luvulla auennut turismille. Ja sen näkyikin mukavasti turistien vähäisessä määrässä. Saarella o...

Viime sunnuntaina Helsingin Sanomat (14.1.2018) nosti esiin tärkeän aiheen, eli muovin päätymisen luontoon, erityisesti meriin. Ellen MacArthur-säätiön sekä Maailman talousfoorumin mukaan vuonna 2050 merissä on enemmän muovia kuin kalaa. Vuosittain meriin päätyy muovia noin 12 miljoonaa tonnia. Puolet kaikesta maailman muovista on valmistettu vasta vuoden 2003 jälkeen ja 95% siitä käytetään vain kerran ennen roskiin heittämistä. Joka vuosi 100 000 merinisäkästä ja -kilpikonnaa kuolee syömänsä muovin takia. Aihe on itselleni lähellä sydäntä ja perheemme pyrkiikin tuottamaan mahdollisimman vähän talousjätettä. Päätimmekin  Happy Hippie Farm -blogin Eevan kanssa tehdä pienen kokeen ja tutkia kuinka paljon lapsiperhe tuottaa muovijätettä kuukaudessa. Eeva asuu puolisonsa ja kolmen lapsensa kanssa maaseudulla ja me kaupungissa, joten on myös kiinnostavaa nähdä vaikuttaako asuin paikka jätteen määrään. Toive mahdollisimman luonnonmukaisesta elämästä on innostanut Eevaa tavoittelem...

Ero  Albanian ja Montenegron välillä on lähes kuin yö ja päivä. Varsinkin liikenteen suhteen. Siinä missä Albaniassa samalla kaistalla ajaa tuhatta ja sataa ainakin kolme autoa ja yhdet hevosvankkurit, tuntui Montenegron liikenne sunnuntaiajelulta. Visiittimme Montenegrossa jäi tällä kertaa vain yhteen kohteeseen. Olimme vuonna 2012 kiertämässä maata, joten emme kokeneet tarpeelliseksi käydä useammassa paikassa tällä kertaa. Montenegro on upea maa ja suosittelen ehdottomasti siellä reissaavia käymään myös vuoristossa. Maan rantakaistale pitää sisällään lukuisia pieniä ja vähän isompia kaupunkeja. Tällä reissulla kohteeksemme valikoitui Ulcinj etelä-Montenegrosta. Sen kummempia odotuksia meillä ei kaupungista ollut ja paikka osoittautuikin oikein kivaksi kaupungiksi. Kesäkuun ollessa puolessa välissä ei turistejakaan ollut haitaksi asti. Ulcinj vaikutti olevan suosiossa varsinkin vanhemman venäläisväestön keskuudessa. Majoituimme hieman keskustan ulkopuolella paikallisen o...

Muovipussit ja ennen kaikkea niiden maksullisuus jaksaa puhuttaa ihmisiä. Monien mielestä muovipussien tulisi olla ilmaisia ja osa taas on tyytyväisiä, että ne ovat maksullisia. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. En edes muista milloin viimeksi olen ostanut tai ottanut kaupasta muovipussin. Olemme päässeet tilanteeseen, jossa emme hanki muovipusseja missään muodossa. Miksi? Koska niitä ei tarvitse. Kauppakasseina meillä on jo vuosia olleet kangaskassit. Ja ennen kuin kukaan siellä puhisee, että puuvillakassin valmistukseen tarvitaan enemmän vettä kuin muovikassin, niin muistetaan, että kangaskassi on tarkoitettu monivuotiseen käyttöön. Kyllä, jos kangaskassia käytetään vain yhden kerran, kuten muovipussia yleensä, on kangaskassin ekologinen jälki suurempi. Yksi kangaskasseista on ollut minulla aktiivisessa käytössä noin 20 vuotta. Monet kangaskasseista ovat päätyneet meille vuosien saatossa, useimmat vielä ilmaiseksi. Meillä on eteisessä kassi, josta kangaskassit on helppo n...

Albania oli ollut kysymysmerkkinä suunnitelmissamme alusta asti. Oikeastaan siihen asti, että sinne päädyimme. Makedonian jälkeen pohdimme myös Kreikkaan suuntaamista, mutta sen muihin Balkanin alueen maihin verrattuna korkeamman hintatason takia päätimme jättää väliin. Joten Albaniaan suuntasimme. Ensimmäinen kohteemme oli Berat keski-Albaniassa. Kiroan vieläkin sitä suht kiireessä tehtyä hotellivarausta. Olin katsonut kartasta vain, että joo aika lähellä keskustaa ja oli halpa. Noh.. Hotelli sijaitsikin kaupungin linnoituksessa, ja se oli korkealla. Niin korkealla ettei sitä mäkeä viitsisi kuin kerran päivässä kiivetä. Ja kerroinko jo kuinka lämpötilat nousivat lähes 40 asteeseen? Hotelli oli söpö, pieni ja perheomisteinen. Huone siisti, mutta pimennysmahdollisuus puuttui, mikä tiesi hyvin aikaisia heräämisiä auringon myötä. Kuten jo mainitsin hotelli sijaitsi korkealla linnoituksessa, joten emme jaksaneet lähteä kaupunkiin vaan jäimme illalliselle linnoituksen ulkopuolell...